Pienet kylät

NURKKAKUNTAISUUS ON ARVOKASTA

Olen toistakymmentä vuotta kehittänyt ns. Digital Villages konseptia, jonka lähtökohtana on "Wirby the Global Village". Syntymäkyläni Viirilä, Wirby, Virby, Virböle on pieni idylli Ruotsinpyhtäällä, jossa koulut on lakkautettu ja kauppoja suljettu. Kyläläiset ja paikalliset yrittäjät ovat etsineet mm. Internetin avulla Second Lifea tälle urbanisoitumisen uhriksi joutuneelle kyläpahaselle, joka on minulle rakas. Aiheesta tehtiin Web 1.0 YLE TV-dokumentti vuonna 1998.

- Wirby the Global Village (tarkasteli pienen kylän elämänkamppailua ja toivon utopioita 30 min.)

Ratkaisua emme ole vielä löytäneet, mutta ennenaikaista kyläkuolema on ilmeisesti siirtynyt muutamalla vuodella eteenpäin. Alotin bloggaamisen (html) "Wiirilä Werkossa Wiikottain" vuonna 1996, mutta vedin pikkukylän elämästä kertovan viikkojulkaisuni 2000-luvulla pois verkosta, kun kirjoittamisen aiheet ja motivaatio välillä tyrehtyivät. Olen aloittamassa asiasta uudelleen uusilla aiheilla. Keskitymällä entistä pienempiin asioihin kirjoittamista riittää.

- Heikot signaalit!

Teen parhaillaan verkossa paluuta tähän maailman piskuiseen nurkkaan (Wirby the Global Village) uusilla kirjoituksilla ja ideoilla. Mukana on tällä kertaa arkkitehteja ja aluesuunnittelijoita. Ehkä 2020 mennessä löydämme uuden elämän alkuja, jotka tulevat stadista kakkosasuntoja ostavien entisten maalaisten kautta. Minullakin on siellä omistuksessani 1903 rakennettu mummon mökki, punainen tupa ja perunamaa ulkorakennuksineen, jonka entisöinti käynnistyy ensi kesänä.

- Yhdistämme virtuaalisia ja reaalitodellisuutta kylätasolla

Pidän nurkkakuntaisuutta ja pienuuden ekonomiaa suuressa arvossa, vaikka se on räikeässä ristiriidassa suurteollisuuskeskeisen työni kanssa (metsä, energia, bioteknologia, prosessiteollisuus, palvelutuotanto).

- Samaa nostalgista pienuuden ihannointia löytyy myös muilta prosessiin ja projektiin osallistuvilta, joita innostaa uuden yhteisön kehittäminen. Haasteena on nimenomaan idyllin todeksi tekeminen.

McLuhanin the global village on innoittanut minua puuhastelemaan, twitteröimään, jaikumaan ja bloggaamaan. Aktiivinen verkkokeskustelu on aidosti yhdistänyt mm. pienen alkukyläni maailmankylään. Pystyn verkon avulla seilaamaan maailmankylän ja mummola-idyllin välimaastossa kirjoittamalla aiheesta ja keksimällä uusia ratkaisutapoja, joita sitten siirrän leipätyöhön (siirtymärituaali).

Joskus tavoitan nostalgian kirjoituksillani ja viikon kuluttua konkreettisesti, kun palaamme Sotkamosta Loviisaan (jossa toinen toimisto) ja jatkamme piskuisen maailmankylä-idean kehittämistä. Kyseessä on ikuisuusprojekti, joka tuottaa ajatusvirtaa. Kerron hankkeesta tarkemmin jossain muussa yhteydessä.

- Verkko mahdollistaa myös hyvin pitkäkestoisten ideoiden eteenpäin viemistä ja tässä olisi miljardien eurojen arvoista asiaa suomalaiselle teollisuudelle.

Tehokkuusajatteluun taipuvaiset yritykset saattavat suhtautua "turhanpäiväiseen verkkokeskustelua" hyödyttömänä. Yritän omalla todistuksellani osoittaa, että verkottuminen on pitkäjänteistä puuhaa ja jokaisen nakkikioskin kannattaisi miettiä oma sosiaaliseen mediaan hyppäämisen strategiaansa seuraavassa hallituksen kokouksessa.