Verkostoissa syntyy reippaasti uusia ideoita ja puolivalmisteita, mutta hajatelmien valmmiksi saattaminen vaatii poikkeuksellisia ponnisteluja. Aina se ei onnistu.
Ymmärrämmekö verkkotyön risaista ja rikkovaa puolta? Pystymmekä tiedostamisen kautta parantamaan suoritustamme?
Löydämmekö hajanaisuutta tarkemmin tutkimalla itseorganisoitumisen rajatilaa, kohtaa, joka estää tai mahdollsitaa siirtymisen toiseen tilaan ja / tai ulottuvuuteen.
Vaatiiko tulokseen johtava toiminta perinteistä, tiukkaa johtamista? Onko muita keinoja, joita emme ole vielä oivaltaneet?
Miten tiukka tulosjohtaminen onnistuu verkostoissa, joissa ei ole hierarkioita, eikä tahtia sanelevaa pääkonttoria?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti