Alla olevan kuvan ottoaikana elimme yhä “kaksoiselämää” Loviisassa ja Sotkamossa samanaikaisesti. Nyt tuo Postin yläkerrasta avautunut maisema on muistoissamme menneen ajan lumia.
Muutamassa vuodessa ihminen etääntyy ja vieraantuu vääjäämättä tutuksi käyneestä ympäristöstä. Siksi ajattelin lähestyä Loviisaa nostalgisilla kuvakommenteilla. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka astuisimme samaan tarinanvirtaan toistamiseen.
Vietimme laatuaikaa torin laidalla kolmetoista vuotta (1997 – 2010).
Synnyin naapurikunnassa, Ruotsinpyhtäällä, joka liitettiin osaksi suur-Loviisaa muutama vuosi takaperin. Silti vieraannuin ja etäännyin, en halunnut rakentaa läheistä ja sitovaa suhdetta Itä-Uuteenmaahan, vaikka jäljellä on yhä punainen tupa ja perunamaa Viirilässä.
Mikä selittää vieraantumiseni? Lupaan pohtia kysymystä lähiviikkojen aikana. Varmaa vastausta kysymykseeni en kuitenkaan rohkene luvata. Loviisa jäi oudoksi. En lämmennyt sille, vaikka en osaa nimetä mitään erityistä vikaa.
KUVA: Helge V. Keitel, KK-Net, Sotkamo, Finland (03.02.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti