Koska etätyö muuttuu todeksi?

Verkossa tapahtuva yhteistyö edellyttää ihmisten kohtaamista teknisiä apuvälineitä käyttäen.

Etätyöstä on puhuttu kauan. Tietotekniikan avulla etätyö onnistuu, jos vain ihmiset taipuvat yhteistyöhön.

Sosiaalisen median valmennuksessa painotetaan edelleen aivan liian paljon ohjelmia, alustoja ja välineitä.

Kaukana olevat kumppanit saattavat kuitenkin olla täysin yksin teknisten ongelmien kanssa. Aika kuluu mainiosti välineseikkailuissa ja varsinaiseen työn tekemiseen jää vain murto-osa ajasta.

Ongelmatilanteissa avun tarvitsijoiden kanssa pitäisi keskustella mahdollisimman nopeasti. Ensin ei aina tule mieleen, että organisaatiossamme on tarvetta tehostaa yhteistyötä ja tiedonvälitystä osallistuvien toimijoiden kesken.

Emme välttämättä huomaa, että joku tiimissä on saattanut ottaa ongelmatilanteen hyvinkin raskaasti. Kriisiapua ei kuitenkaan “kaukana olevalle” osata välittää, koska hätä ei välity lankoja pitkin.

• Kriisiapuun tarvittavat työvälineet
• Toimintaherkkyyden kehittäminen
• Nopea toimeen tarttuminen
• Kriisissä olevan ihmisen kohtaaminen
• Nopeat keskusteluavaukset
• Shokissa olevan ihmisen vastaanottokyky ei ole parhaimmillaan

Oppiminen tulee sitä kautta, että operaation ammattilaiset käyvät asian läpi useita kertoja ja varmistavat näin, että tieto menee perille jokaisen verkostokolkkaan.

• Onko toimivaa ongelmien hoitomallia?
• Miten kriisit kohdataan joukkueena ja yksilötasolla?
• Kohtaamisen ja hoitamisen synkronointi
• Fyysiseen ja tekniseen hätään vastaaminen
• Psyykkisen hädän hoitaminen
• Tarvitaan herkkää silmää, korvaa ja sydäntä

Suomalaisten hoivayrityksille avautuu mahdollisuuksia Ruotsissa

Knut eli Knutte-setä kuoli viime sunnuntaina Ruotsissa, Arbogassa. Hän on asunut siellä 50-luvulta alkaen. Ruotsissa asuu 57 000 suomalaistaustaista eläkeläistä. Isäni siskoista siellä asuvat edelleen Elma ja Helga. Molemmat ovat jo eläkkeellä. Knut eli yli reilusti yli 80-vuotiaaksi. Otan osaa ja kunnia hänen muistolleen.

Tukholmasta kerrotaan, että suomalaiset hoivayritykset tähyilevät Ruotsin markkinoille. Tämän mahdollistaa uusi laki, joka antaa Ruotsin kunnille entistä enemmän valinnanvapautta vanhus- ha vammaispalvelujen järjestämisessä. Lisäkannustimena on Ruotsin suuri suomalaisväestö, joka kaipaa palveluja omalla äidinkielellään.

Knut, Helga ja Elma hallitsivat ruotsinkielen jo mennessään 60-luvulla. Elma muutti Svea-mamman helmaan ensimmäisenä, opiskeli sairaanhoitajaksi ja muistaakseni he ovat kaikki Ruotsin kansalaisia.

Ruotsin vanhusten hoidosta vastaava ministeri Maria Larsson kertoi Tukholmassa järjestetyssä seminaarissa, että suomalaisyrittäjät ovat tervetulleita, kun siellä pohdittiin, miten Ruotsin suurelle suomenkieliselle väestölle voitaisiin järjestää hoivapalveluja omalla kielellä.

Toistaiseksi Ruotsin kunnat ovat olleet haluttomia järjestämään suomenkielisille asukkailleen palveluja Suomeksi. Uuden lain myötä ihmiset voivat valita, tuottaako heidän palvelunsa kunta vai yksityinen palveluyritys.

Tukholman seminaariin osallistui puolen tusinaa suomalaisyritystä, jotka tähyilevät Ruotsin palvelumarkkinoille. Palvelujärjestelmän vieminen Ruotsiin ei vaadi kovin suuria ponnistuksia tai investointeja.

1. Kotosalla-säätiö, joka tarjoaa senioriasumista ja palveluja (Tuija Kanto-Hannula)
2. Ruotsinsuomalaiset ovat alkaneet perustaa palvelukoteja
3. Tukholmassa toimii 50-paikkainen Suomikoti
4. Skövdessä on Finlandia-koti
5. Västeråsissa suomalaiset puuhaavat Mälarhem nimistä palvelutaloa (Hankkeen puheenjohtaja Heikki Viitala)
6. Tukholmassa toimii Finskt Seniorboende Ab (120 henkilöä työllistävä, liikevaihto 45 miljoonaa kruunua eli 4,5 miljoonaa euroa, toimitusjohtaja Anssi Pajuvirta)

Toteutus onnistuu hyvässä yhteistyössä kunnan kanssa. Laajempi palvelu vaatisi tontin, tietyn asiakasmäärän ja tietenkin hyvän asiakassuhteen kunnan kanssa.

Tässä hyvä esimerkki palvelutuotannon vientimahdollisuuksista: onhan suomalaisia melkoisesti myös USA:ssa ja Kanadassa. Veljeni muutti tällä viikolla muutamaksi vuodeksi Australiaan.

Lähde: Kymen Sanomat 28. lokakuuta 2008

Vanhusten palvelukeskusten rakentaminen

Suomen kuntiin ja kaupunkeihin on kymmeniä vuosia rakennettu hoito- ja hoivakoteja. Parikymmentä vuotta sitten upouusien palvelukotien asukkaat kokivat ne hotelleina, joissa palvelu pelasi.

Edelleen hoitajat haluavat turvata vanhuksille hyvän hoidon ja turvallisen asumisympäristön, vaikka moni asia on parinkymmenen vuoden aikana ehtinyt muuttua. Kustannuspaineet ovat vieneet kehitystä huonompaan suuntaan.

Rakentajat näkevät vanhusten palveluasumisessa uuden bisneksen. Kun asunto- ja toimitilarakentaminen hiipuu, on seniorikiinteistöjen rakentaminen noussut mielenkiinnon kohteeksi. Asia on kaikin puolin kannatettava, mutta asiaan liittyy myös virhearviointien mahdollisuus.

Hoidon merkitys korostuu seniorien ja vanhusten palvelukeskuksissa. Monet tulevat palvelukeskuksiin vasta, kun itsenäinen elämä omakotitalossa, rivitalossa tai kerrostalohuoneistossa ei enää suju.

Kodinomaisissa, pienissä hoitoyksiköissä vanhukset tutuiksi ja hoitajille läheisiksi. Monille vanhuksille hoitaja on asukkaan läheisin ihmissuhde. Tämä kielii siitä, että rakentamisen sijasta, senioriasumisen kehittämisessä tärkeämmäksi muodostuu yhteisöllisyyden rakentaminen.

Yhteydenpitoon on tarjolla uusia välineitä ja keinoja. Ajattelen sosiaalisen media tarjoamia mahdollisuuksia.