Eurooppa etsii itseään

Suomi on osa Eurooppaa ja kuuluu Euroopan ytimeen. Johtavat poliitikot päättivät viikonlopun aikana 750 miljardin euron vakautuspaketista. Ministereiden allekirjoituksella pelastettiin Euroopan pankit ja maailmantalous pahanlaatuiselta notkahdukselta.

Rahamarkkinat nousivat kuilun partaalta. Ehkä talouden sää alkaa vihdoinkin lämmetä?

Pelastusrenkaan suuruutta ihmeteltiin tuoreeltaan meikäläisten talousviisaitten piirissä. Päättäjät ja valionvarainministerit  laittoivat nimensä oletettua suurempaan takuupaperiin. Pörssi piristyi! Mutta järeän paketin jälkihoito vaatii vaikeita päätöksiä kansallisvaltioissa. Päätöksillä ostetaan vain aikaa. Perusongelmia ei ole vielä poistettu.

Tämä on vasta EU-vakautusoopperan alkunäytöstä. Vyönkiristystä tarvitaan myös Suomessa. Euroalueen talouden kuntoon laittaminen on vuosikymmenien työmaa. Japani on yrittänyt samaa 1990-luvun lamasta alkaen. Aasialaisten tulokset eivät ole mairittelevia.

Ainut toivomme on maailmantalouden integraatio. Tarvitsemme kaikki toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Konkurssikypsät länsimaat, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kaipaavat Kiinan, Intian ja Afrikan pitkämielistä tukea.

Maailmantalouden tehtaat (Kiina) tarvitsevat luottokortteja vinguttavia kuluttajia. Perinteisissä länsimaissa heitä / meitä on enemmän kuin missään muualla. Kovia otteita kaivataan. Suomen osuus vakuuspaketista on kahdeksan miljardia euroa.

Suomi putos puusta - Marja Tiurastako pelastaja?

Suomi putos puusta. Tämä hallitus ei eroa. Persut vaativat uusia vaaleja. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on jäälleen laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa.

Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.

Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan.

Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?

Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten.
Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa.

Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.

No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa. Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista?

Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.

· Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
· Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
· Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
· Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
· Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
· Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
· Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita

Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino.

Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.
Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana.

Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat. Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.

Keskustelua mikro- ja pk-yrityksistä ja pakallisista asioista

Verkossa on lukuisia kansallisen tason keskustelukanavia, joissa puidaan taloutta, politiikkaa ja kulttuuria suurten yritysten, puolueiden ja valtakoneiston huipulta.

Blogaajat keskustelevat suurten lehtitalojen ja telkkarin synnyttämistä teemoista, mutta mikro- ja paikallistason asiat eivät juurikaan herätä laajempaan vuoropuheluun.

Löytyisikö tästä uutta sarkaa?

Tarvitaanko uusi hyperpaikallinen kanava, joka tarttuu pienuuden ekonomiaan ja pienten toimijoiden todellisuuteen?

Kansalliseksihan se muuttuisi, jos blogaajia olisi joka kunnasta. Mutta alkuun pääsisi varmasti viidelläkymmenelläkin aktivistilla.

Kauppalehden tiedämme, Uusi Suomi ei tätä tee, paikallislehtien paikalliswebit ovat vain paikallisia, Suomi24 on sumeaa logiikkaa jne.

Mitenköhän tällaisen rakentaisi? Toisena haasteena voisi olla maksullisen kanavan rakentaminen, jossa kirjoittaisimme mikro- ja pk-yrityksistä sekä kuntien asioista.
Käytän tätä kanavaa uuden keskustelu- ja kirjoitusmallin hakumoottorina. Löytyykö tartuntapintaa?

Heitin joskus ajatuksen Piksusta talousmedian Seiska-lehtenä. Nyt siellä on kiitettävästi asiantuntevaa keskustelua taloudesta ja sijoittamisesta, mutta Seiska-sisältöä (populääriä) ei ole vielä kovinkaan paljon.

Näitä markkinarakoja kannattaisi tutkia ja sitten polkaistaan uusia kanava. Aamulehden kanava-alustana on NING, joten helppohan näitä on teknisesti manageroida.

Sianlihan maineen parantamiseen veronmaksajien rahoja

Sianlihan imagon parantamiseen löytyi maa- ja metsätalousministeriön kassasta 250 000 euroa.

Raha myönnettiin Satafood kehittämisyhdistykselle.

Hankkeen taustavoimana on sikayrittäjät –yhdistys, jonka jäseniä ovat suuret liahyhtiöt.

Anustusta haettiin ilmeisesti sen jälkeen, kun sikojen huonot kasvatusolosuhteet tulivat ensimmäistä kertaa julkisuuteen pari vuotta sitten.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila on puolustanut mainoskampanjaa tarpeellisena. Osallistumme kaikki mielipiteittemme muokkaukseen. Toivottavasti kasvatusolosuhteet muuttuvat, koska muuten kinkut jäävät kauppaan.

Igglo, pankkikriisi, talouslama ja Suomi

Talouslama Kiertää Suomen!

Tiistai, Helmikuu 19, 2008 10.50 | Helge V. Keitel | Merkinnät, Digi, Matkailu, Uutiset, Helge Keitel, Web 2.0, Trenditehdas, Metsäteollisuus, Teknologia, Uutiskommentit

Nyt se tiedetään. Pankkikriisiä ei tule. Lama kiertää Suomen kaukaa. Maailmantalouden muutokset eivät talouselämäämme heilautua. Rakentaminen jatkuu kuin ei mitään olisi tapahtunut. Pankista saa rahaa öky-ensi-asunnon ostamiseen, jos on raksalla töissä. Jatkamme ideaparkkien rakentamista.

Brittihallitus kansallistaa kriisipankin, USA:ssa rahoituskriisi haittaa kuntien rahoitusta. Rahoituslaitosten pelastusoperaatioissa ei pelasteta sijoittajia, vaan koko järjestelmä luhistumiselta. Britannian hallitus on päättänyt kansallistaa vaikeuksiin ajautuneen Northern Rock -pankin.

Suomalainen lintukoto siirtää kännyköiden alihankinnat halvempiin maihin ja puustakaan ei kohta kannata tehdä tikkua ristiin. Sellun keitto loppuu Kemijärvellä, paperia ei tehdä enää entiseen malliin Voikkaalla, Anjalankoskella, Summassa, Kajaanissa. Sahoja suljetaan laumoittain. Suuret rakentajat ovat vähentäneet asuntotuotantoaan rajusti ja silti kämppiä on myymättömiä enemmän kuin aikaisemmin.

Mutta meillä ei ole laman merkkejä. Rakentajienkin ongelmana on puutulleista tutuksi tullut alkutuotantotekijä: tonttipula! Mitäs me heikoista signaaleista. Olen ajoittain blogeissani suositellut siirtymistä luovaan talouteen ja palveluyhteiskuntaan. Tätä menoa haemme kaikki töitä supermarketin kassalta. Vanhis on Kauppalehti blogikommenteissaan heitellyt kapuloita palveluintoiluni rattaisiin ja vaatinut kohtuullistammista. Hän on tietenkin oikeassa. “Matkailu ja sekatavaran kauppaaminen ei suomalaisia elätä”, opettaa vanhis.

Mutta, mitä meidän pitää tehdä tulevaisuudessa? Puujalka pettää ja kännykkäbisnes globalisoituu, siirtyy Romaniasta maailman ääriin. Mistä keksisimme uutta kannattavaa puuhasteltavaa?

USA:SSA TYÖTTÖMÄTKIN OLIVAT RIKKAITA JA SAIVAT LAINAA

Yhdysvalloissa vaikeuksissa ovat joukkolainojen takaajat. Joukkolainojen takaajat joutuivat vaikeuksiin, kun ne ryhtyivät takaamaan heikkolaatuisia asuntolainoja ja strukturoituja joukkolainoja. Näiden lainojen aiheuttamien tappioiden vuoksi takaajien luottoluokitukset heikkenivät, mikä taas heijastui heidän takaamiensa lainojen hintoihin. Maailman rikkain sijoittaja Warren Buffett on tarjoutunut ostamaan kolmen suurimman takaajan, Ambacin, MBIA:n ja FGIC:n, parhaat lainat. Ongelmalainoja järkevänä miehenä tunnettu Buffett ei halua.

ASUNTOBISNESKÖ JYRÄÄ MEILLÄ

Asuntobisneksen uudistaja Igglo otti takkiinsa Norjassa. Nopeasti näkyvyyttä ja julkisutta hankkinut yhtiö “lähti pettyneenä Norjasta”. Puolen vuoden patikkareissu Norjassa maksoi yhtiölle kolme miljoonaa Euroa. Verkossa kiinteistöjä välittänyt Igglo on lopettanut toimintansa Norjassa ja hakenut siellä toimineen yhtiönsä selvitystilaan jo tammikuun puolessa välissä. Yhtiö ehti olla Norjassa vain kahdeksan kuukautta.

Paljon rahaa paloi pienessä ajassa. Nostan Igglon blogiini vain siksi, että “sattuuhan sitä”. Yrityksen ideana oli viedä uudenlaista kustannustehokasta palvelukonseptia yli rajojen. Lyhyen suomalaisen menestystarinan kloonaaminen eurooppalaiseksi häämötti powerpointeissa ja Web 2.0 voittokulku märkiä unia nähneen johdon visioissa. Tammikuussa otti ja lähti yhtiön perustajiin kuulunut toimitusjohtaja Matti Kasso.

Median lellikkiniä ja avoimuutta suosinut Igglo ei ole vetäytynyt kuoreensa, mutta hiljaisemmaksi tämä on johtoa muokannut. Mikä meni pieleen? Miksi Web 2.0 ja muut Internet sovellukset eivät toimi sähköisellä nopeudella maasta toiseen siirryttäessä?
Igglo tuli Suomen markkinoille vuoden 2006 alussa. Rämäpäinen asenne sai paljon kiitosta ja perinteiset kiinteistövälittäjät heräsivät Ruususen unestaan. Muista pelonsekaisia pohdintoja Igglosta, joka sotkee markkinat täysin uudella konseptillaan. Kiinteistövälityksen asetelmat muuttuivat Suomessa nopeasti, mutta muuttuuko Igglo pysyväksi ilmiöksi?

Taustapiruna toimi mainostoimisto Taivas ja pääomasijoittaja Benchmark Capital European rahasto. Rahaa on Igglon lyhyen alkutaipaleen aikana palaa reippaasti, kertoo Kauppalehti.

Norjan kupru ja raskaat investoinnit tietotekniikkaan voivat merkitä sitä, että tappiot pyörivät aloitusvuoden tasolla. Ensimmäisenä vuotenaan Igglo teki kolmen miljoonan euron liikevaihdolla kuuden miljoonan euron tappiot. Tappio söi firman omat pääomat. Benchmark Capital pani talvella 2007 peliin seitsemän miljoonan euron lisäpanoksen. Vielä ei tiedetä, riittääkö pääomasijoittajalla kärsivällisyyttä Igglon uudelle rahoituskierrokselle.

Mainostoimisto Taivas konserniin siirtyi viime vuoden puolella myös IRC-Galleria. IRC-Galleria on Suomen suurin Internet-yhteisö. Palvelun rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä valokuviaan ja kommunikoida keskenään lukuisin eri tavoin. Käyttäjien keski-ikä on noin 20 vuotta. 60% rekisteröityneistä on täysi-ikäisiä.

“Hyvä ettei mennyt ulkomaille. Eli Taivas, joka omistaa mm Igglon ja Habbon ostaa IRC-Gallerian. Ainakin näin väittää YLE Uutiset. Aiheesta järjestetään tiedotustilaisuus tänään kello 12.30, Kirjoittanut nico 04/23/07 | Kategoria: Online Business. [Tämä blogi uutisoi verkkopalveluista, internet-mainonnasta, käytettävyydestä, internet-liiketoiminnasta, hakukoneista, hakukoneoptimoinnista ja niiden ympärillä pyörivistä ilmiöistä, trendeistä ja tekniikoista.]

Pieni korjaus: Sulakehan ei omista Iggloa vaan sekä Sulakkeesta että Igglosta pääosan omistaa mainostoimisto Taivas.

Kirjoittanut Markus 04/23/07 16:36:45

Toivotaan, ettei tästä sulakkeet pala. Taivas on ollut innovatiivinen ja Habbo-Hotel on ilmeisesti melkoinen menestys. Tämän hankkeen taloudellisesta puolesta olen taivaallisen tietämätön.

Tässäkö huuhtoutuu Nokian superklooratulla paskavedellä Web 2.0 talouden nousu hyvien liikeideoiden pohjattomaan kaivoon? Igglo tarjosi tuulahduksen uudesta kulttuurista. Nyt vasta tiedän, että firma ei oikeastaan hyödyntänyt sosiaalista mediaa ja avointa innovaatioverkostoa. Igglo luotti myynnin automaatioon ja takahuoneessa toimiviin servereihin.

Saatan vieläkin uskoa palveluyhteiskunnan nousuun.