Eurooppa etsii itseään

Suomi on osa Eurooppaa ja kuuluu Euroopan ytimeen. Johtavat poliitikot päättivät viikonlopun aikana 750 miljardin euron vakautuspaketista. Ministereiden allekirjoituksella pelastettiin Euroopan pankit ja maailmantalous pahanlaatuiselta notkahdukselta.

Rahamarkkinat nousivat kuilun partaalta. Ehkä talouden sää alkaa vihdoinkin lämmetä?

Pelastusrenkaan suuruutta ihmeteltiin tuoreeltaan meikäläisten talousviisaitten piirissä. Päättäjät ja valionvarainministerit  laittoivat nimensä oletettua suurempaan takuupaperiin. Pörssi piristyi! Mutta järeän paketin jälkihoito vaatii vaikeita päätöksiä kansallisvaltioissa. Päätöksillä ostetaan vain aikaa. Perusongelmia ei ole vielä poistettu.

Tämä on vasta EU-vakautusoopperan alkunäytöstä. Vyönkiristystä tarvitaan myös Suomessa. Euroalueen talouden kuntoon laittaminen on vuosikymmenien työmaa. Japani on yrittänyt samaa 1990-luvun lamasta alkaen. Aasialaisten tulokset eivät ole mairittelevia.

Ainut toivomme on maailmantalouden integraatio. Tarvitsemme kaikki toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Konkurssikypsät länsimaat, Pohjois-Amerikka ja Eurooppa kaipaavat Kiinan, Intian ja Afrikan pitkämielistä tukea.

Maailmantalouden tehtaat (Kiina) tarvitsevat luottokortteja vinguttavia kuluttajia. Perinteisissä länsimaissa heitä / meitä on enemmän kuin missään muualla. Kovia otteita kaivataan. Suomen osuus vakuuspaketista on kahdeksan miljardia euroa.

Suomi putos puusta - Marja Tiurastako pelastaja?

Suomi putos puusta. Tämä hallitus ei eroa. Persut vaativat uusia vaaleja. Pirkanmaalaisen kepunovakokkerspanieli Marja Tiuran designmekosta ovat enää riekaleet jäljellä. Poliitikkojen uskottavuus on jäälleen laskenut alle talven paukkupakkasten. Miinus neljäkymmentä astetta Kuhmossa.

Olemme matkalla kohti absoluuttista nollapistettä; puistattaa.

Suomen talous on säpäleinä. Tutkimuslaitosten sammakkoprofessorit näkevät kuitenkin nousun merkkejä. Telkkarissa näytetään talvisota-elokuvia ja dokumentteja. Raatteen tiellä tavataan.

Päällisin puolin Suomella menee edelleen hyvin. Viennin määrä on romahtanut 66 miljardista eurosta (2008) 45 miljardiin euroon (2009). Laman jäljet eivät kuitenkaan näy katutasolla. Työttömyys ei ole noussut viime laman tasolle. Pitäisikö kiitos suunnata poliitikoille, jotka antavat valtion velkaantua?

Kuvittelenko minä, että poliitikkojen osto- ja myyntiliike, jonka kautta virtaa vaalitukea, pesukoneita, sohvakalustoja ja lentolippuja vallankipeille, pystyisi ratkaisemaan suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden ongelmia? Ei, uskoni poliitikkojen kykyyn hoitaa kansakunnan asioita on mennyt aikoja sitten.
Valtion velan määrä ylitti viime vuonna 64 miljardia ja tänä vuonna uutta lisälainaa otetaan 13 miljardia euroa.

Kakun koristeena kunnilla on 10 miljardia euroa velkaa. Hidas talouskasvu heikentää kuntien taloudellista sopeutumiskykyä aika raskaasti pitkällä aikavälillä. Valtionvelan koronhoitokustannukset ovat kaksi miljardia euroa.

No, kykeneekö yksityisen sektorin kulutus korvaamaan julkisen rahan ylläpitämän kysynnän, kun elvytys loppuu? Uskaltavatko esimerkiksi amerikkalaiset, eurooppalaiset ja suomalaiset kuluttajat taas velkaantua? Kotitalouksille myönnettyjen luottojen määrä nousi viime vuonna 93 miljardiin euroon, josta asuntoluottojen osuus 70 miljardia euroa. Pitäisikö suositella tämän kuorman kasvattamista?

Suomi ei ole kovin hyvässä iskussa. Emme vielä maailmantalouden heikoimmasta päästä, mutta silti rapakunnossa ja lähivuosikymmenet tarjoavat roppakaupalla uusia haasteita: työttömyys kasvaa, vientiteollisuuden voimien päivät ovat menneisyyttä, eläkepommi tikittää, alle kolmekymppisiä siirtyy työeläkeputkeen. Nyt ”Pohjolan Japani” -slogan osuu oikeaan. Olemme kohta samassa jamassa valtion velan määrässä.

· Suomi elää edelleen metsästä, mutta metsäjättien kasvu tapahtuu ulkomailla
· Sahateollisuutemme kaatuminen kantorahoihin on seuraavana vuorossa
· Nokian toiminnot siirtyvät ulkomaille ja kännyjätin markkinaosuus laskee tulevaisuudessa
· Vaasalaisen Sesca-groupin konkurssi kertoo ohjelmistoteollisuuden vaikeuksista
· Ohjelmistotalojen ongelmat eivät jää yhteen tapaukseen: lisää on tulossa!
· Viennin voimakasta kasvua luvattiin kuitenkin äsken telkkarissa
· Sofia Pankki osoittaa todeksi sen, että pankkien marginaalit ovat pelottavan ohuita

Yritystaloudessa on orastavia toipumisen merkkejä. Ne eivät tarkoita, että kuntien talous oikenisi entisin rakentein. Valtion velkojen maksamisen keinona palkka- tai yritysveron kiristäminen ei taida olla tepsivä keino.

Työttömiä tulee tänä vuonna vielä 20 000 lisää, mutta ensi vuonna tapahtuu käänne parempaan.
Ennakoidaan, että asuntorakentaminen vilkastuu, matkailusta ja hyvinvoinnista revitään rahaa, hoiva ja terveydenhuolto tarvitsevat 120 000 uutta työntekijää, mutta kuka maksaa viulut? Hyvinvointivaltio oli kriisissä jo ennen tätä tuoreinta lamaa, jolloin vienti veti, kuntien ja valtion kassaan tuli mukavasti veroeuroja.

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten suuryritysten talousjohtajista yli 60 prosenttia uskoo maailmantalouden kääntyneen kasvu-uralle. Joka toinen heistä uskoo myös oman yhtiönsä liikevaihdon ja liiketuloksen paranevan seuraavan puolen vuoden aikana.

Suomi selviää, ei kannata hötkyillä, lapsenlapsemme ratkaisevat kansakuntamme ongelmat, jos jaksavat. Vaihtoehtona on rajan avaaminen itään tai länteen. Pikkufirmat fuusioidaan, ehkä Suomi selviytyy, jos ulkoistamme itsemme jonkun muun hoitoon.

Keskustelua mikro- ja pk-yrityksistä ja pakallisista asioista

Verkossa on lukuisia kansallisen tason keskustelukanavia, joissa puidaan taloutta, politiikkaa ja kulttuuria suurten yritysten, puolueiden ja valtakoneiston huipulta.

Blogaajat keskustelevat suurten lehtitalojen ja telkkarin synnyttämistä teemoista, mutta mikro- ja paikallistason asiat eivät juurikaan herätä laajempaan vuoropuheluun.

Löytyisikö tästä uutta sarkaa?

Tarvitaanko uusi hyperpaikallinen kanava, joka tarttuu pienuuden ekonomiaan ja pienten toimijoiden todellisuuteen?

Kansalliseksihan se muuttuisi, jos blogaajia olisi joka kunnasta. Mutta alkuun pääsisi varmasti viidelläkymmenelläkin aktivistilla.

Kauppalehden tiedämme, Uusi Suomi ei tätä tee, paikallislehtien paikalliswebit ovat vain paikallisia, Suomi24 on sumeaa logiikkaa jne.

Mitenköhän tällaisen rakentaisi? Toisena haasteena voisi olla maksullisen kanavan rakentaminen, jossa kirjoittaisimme mikro- ja pk-yrityksistä sekä kuntien asioista.
Käytän tätä kanavaa uuden keskustelu- ja kirjoitusmallin hakumoottorina. Löytyykö tartuntapintaa?

Heitin joskus ajatuksen Piksusta talousmedian Seiska-lehtenä. Nyt siellä on kiitettävästi asiantuntevaa keskustelua taloudesta ja sijoittamisesta, mutta Seiska-sisältöä (populääriä) ei ole vielä kovinkaan paljon.

Näitä markkinarakoja kannattaisi tutkia ja sitten polkaistaan uusia kanava. Aamulehden kanava-alustana on NING, joten helppohan näitä on teknisesti manageroida.

Miten Suomen talouden käy?

Nordea kertoi telkkarin välityksellä, että Suomi saattaa ponnistaa nousuun jo tämän vuoden aikana.

EK on eri mieltä: ilmoittaa ihmettelevänsä. Työttömyydestä ja matelevasta taloudesta kehittyy kuitenkin haaste seuraavalle hallitukselle.

Lisämurheeksi nousee kasvava velkataakka. Joskus joudumme maksmaan nikkelimarkat.

Mutta vaaleihin on vielä aikkaa, joudumme elämään tämän hallituksen kanssa. Mihin se pystyy, jää nähtäväksi.

Kasvu tulee vielä - joskus!

Tämä lama ei mene ohi. Elintaso laskee tästä alkaen. Lainalla siirretään ongelmaa, mutta mitään radikaali-ilmiötä ei vielä ole tullut Suomeen.

Miten vaikeaksi tilanne menee?

Uutta nousua ei ole tulossa. Joudumme pienentämään ekologista jalanjälkeämme, elintasoa joudutaan laskemaan. Lainatut nikkelimarkat on maksettava takaisin hopearahoina.

Yrittäjät toivovat, että raha pannaan pyörimään. Vihreää kasvua kaivataan. Kulutumallako uuteen nousuun?

Miten käy niille, joilla ei ole mitään. Talouskasvu oli jo. Uusi nousu on kaukana.

Maailmantalous yskii ja rakentaminen tökkii

Suomessa on vasta hiljattain käynnistynyt keskustelu amerikkalaisten rakennusalalle sullottujen roskalainojen vaikutuksesta talouden toimintaan.

Pankit ovat kirjanneet suuria tappioita ja heijastukset on koettu sekä Euroopassa että Japanissa. Kun tähän lisätään dollarin arvon raju aleneminen, on pelissä mukana paljon sellaista, jonka varassa meidänkin talous pyörii.

Metsäyhtiöille halpa dollari tuo ongelmia. Amerikkalaiset yrityksetkin menestyvät kuulemma muualla maailmassa, kun Yhdysvalloissa ei homma toimi. Halpa dollari kohentaa tietenkin amerikkalaisten yritysten vientimahdollisuuksia. Amerikanraudat halpenevat.

Varottavia sanoja on kuultu Kanadasta, jonka keskuspankin johtaja lausui vastikään ajatuksensa koko maailmantalouden jäähtymisestä. Dodgen viesti: kun Amerikka aivastaa, muu maailma niistää.

Asuntomarkkinat hidastuvat muuallakin. Ainakin Britannian, Irlannin ja Espanjan asunnonostajat ovat vetäneet henkeä viime aikoina. USA:n kysynnän hidastuminen tuntuu myös Kiinan tehtaissa.

Tuonnin hitaus on huomattu jo Kalifornian suurissa konttisatamissa. Miten sujuu Wal-Martin joulumyynti?

Euroopan talous saattaa hidastua hyvinkin nopeasti. Muu maailman kärsii USA:n hitaasta talouskasvusta. Missä vaiheessa IMF korjaa ennusteitaan alaspäin?

Jos Eurooppa ja USA jäähtyvät molemmat, ei Aasiasta löydy vetoa, jolla globaali talous pysyisi vauhdissa. Amerikkalainen kuluttaja tuo arviolta kolmanneksen globaalista kasvusta ja amerikkalainen kuluttaja ostaa tavaransa Kiinasta.