Luovuus ja innovaatiot

Ihmiset jakaantuvat kahteen leiriin

Luovuus on Steve Jobsin tapaan intohimoa, intuitiota, esteettisyyttä, kyseenalaistamista ja halua tehdä asioita toisin. Toki luovuuden ajurit vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä tiede, taide vai liike-elämä.

Jotta luovuus saadaan mitattavaan muotoon, luovuus voidaan systemaattisesti eritellä vaiheisiin: lähesty, määrittele, ratkaise ja toimeenpane.

”Jo lähestymisvaiheessa ihmiset jakautuvat kahteen leiriin. Noin puolet lähestyy asioita faktojen kautta ja toinen puoli heittelemällä ideoita ja kyseenalaistamalla asioita”, Niitamo kertoo.

http://www.talouselama.fi/art/a2210355?service=mobile

Pelko lamauttaa taloutta

Islannin tuhkapilven taloudellisista vaikutuksista asiantuntijat eivät uskalla sanoa juuta eikä jaata. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tulivuori puskee tuhkaa taivaalle.

Kansantalouden supistumista pelätään. Jumalako muistuttaa leikkisästi olemassaolostaan? Hienon teknologian varaan rakentuva yhteiskunta toimii normaalisti vain tiettyjen normaaliarvojen puitteissa.

Luonnon edessä ollaan nöyriä, koneet komennetaan alas taivaalta. Matkailu pysähtyy, firmojen huoltokeikat vaikeutuvat, moni asia on pantava totaalisesti uusiksi. Junaliikenne elpyy, videoneuvottelut ja etätyö nousevat kunniaan.

Taloutta hyydyttää perinteisesti pahiten pelko. Se lisää talouden toimijoiden ja kuluttajien varovaisuutta, joka vuorostaan vähentää taloudellista toimeliaisuutta.

Vientioperaation suunnittelu

Valmistelemme Biokasvuympäristö-vientihanketta. Olemme kehittäneet uutta projektivientimallia kymmenkunta vuotta. Nyt on aika hilata uusia ideoita vientikäyttöön.

Jos kumppaneillamme on tulevaisuudenuskoa, heissä on myös rohkeutta rakentaa yhdessä Suomelle kukoistava tulevaisuus. 

Teemme operaatiosta ketterän, keveän, joustavan ja energisen. Muutamme toimintatapoja  ja käytäntöjä. Entiset raskaat ja jyräävät, syvällä liikkuvat mallit joutavat romukoppaan.

Asetamme käyttöön pitkäaikaisen kokemuksen ja omakohtaisen kosketuksen vientitoiminnan arkeen. Vuorovaikutuksen ja keskinäisen kunnioituksen ideaa korostaan Pekka H. kirjassaan Kukoistuksen käsikirjoitus (WSOY), jonka tavoitteena on etsiä henkisiä eväitä, joilla Suomi saataisiin tällä vuosikymmenellä nousuun.

1. Älä tuijota kylmiin lukuihin
2. Älä ajaudu vaihtoehdottomuuden harhaan
3. Tarvitsemme keskustelua ja rohkeutta ajatella toisin
4. Lama on kahlinnut asenteita entisestään
5. Kukin vetäytyy poteroonsa ja tuumii, että ehkä tästä vielä selvitään
6. Hyvinvointi-mantraksi muuttuu: jokainen pitäköön huolta itsestään
7. Tarvitaan kykyä puhutella ihmisiä
8. Valikoiduilla puolitotuuksilla ei enää pärjää
9. On käytettävä tavallisten ihmisten kieltä
10. Arvotyhjiö täyttyy aina: siksi tarvitaan rohkeutta arvokeskusteluun

Suomi tarvitsee moraalisia esimerkkejä ja rohkeita tekoja. Arvopuheet ovat merkityksellisiä vain, jos teot vastaavat puheita. Suomen menestyksen avain on, että luova voima ja ideat pystytään hyödyntämään ja että luodaan rakenteita, jotka vahvistavat osaamista ja vuorovaikutusta, kirjoittaa Hesari pääkirjoituksessaan.

Ilman rohkeutta valavia tekoja Suomi kääntyy yhä pahemmin sisäänpäin. Poistolistalle laitetaan:

1. Uhkakuviin perustuvien puheenvuorojen ylikorostaminen
2. Salaileva päätöksenteko
3. Kasvava muukalaisviha ja välinpitämättömyyden kierre pitää uskaltaa katkaista

Suomi Elää Innovaatioista ja Tulevaisuuden Palveluista

Olen varonut innovaatiojunan hypettämistä ennen aikojaan, koska suuria innovaatioita ei tehdä päivässä, vaikka Pendolino olisi täynnä huippuälyä, innostusta ja luomisen tuskaa moottorina.

Suomi eli metsästä. Nokia keksi tavan tehdä rahaa kännykällä. Nyt vuorossa ovat käytettävyydeltään ihanan helppojen palvelujen kaupallistaminen.

Suomi ei pärjää luovan talouden tuotoksilla, jollei teknologian siirtoa ja osaamisen myyntiä laiteta palvelukoriin. Meiltä löytyy mahtavasti osaavia yksilöitä, mutta suurten massapalvelujen käytäntöön vieminen on takkuillut kauan.

Teollinen tuotanto, konkreettisten tuotteiden tekeminen onnistuu suomalaisilta suunnittelijoilta mainiosti, mutta aineettomaan emme vielä usko. Suomalainen uskoo, kun näkee.

Pehmotuotannossa emme ole muutoksentekijöitä. Softa on meille Linux-menestyksestä huolimatta vierasta tai korkeintaan pienimuotoista. Meiltä puuttuu rohkeus ja rakkaus näkymätöntä, aineetonta ja olematonta kohtaan.

Innovaatiojunaa eivät kaikki qaikulaiset purematta nielleet. Olen havainnut blogi-kommenteissakin nurjamielistä suhtautumista: innovaatio on sanana yhtä loppuun kaluttu kuin luovuus ja hyvinvointiyhteiskunta.

Ihmiset kaipaavat konkreettisia asioita, mutta olemmeko tässä nimenomaan liiaksi kiinni vanhassa? Pitäisikö Suomen parantaa juoksuaan huuhaan, hörhön, sirkuksen, brändien, imagojen tms. rintamilla?

Ideoiden muuttaminen kaupallisiksi innovaatioiksi on rankkaa puuhaa. Nokian OVI on oiva esimerkki. Se on ensimmäinen suuren luokan suomalainen palveluinnovaatio, jota moni meistä on kilvan moittinut käytettävyydeltään vaikeaksi, mutta pitäisikö meidän sen sijaan käyttää sitä, hyödyntää sitä ja ehdottaa ideoita helppokäyttöisyyden lisäämiseksi.

Mitään muuta vastaavaa ei ole 2010 – 2020 tarjolla. Toiseksi paras on sentään jotain “ei mitään” rinnalla. OVI tarjoaa kansallisromanttisen mahdollisuuden palvelujen monimuotoisella kentällä.

Mitä mieltä olette? Tulkaa mukaan #iTraining –keskusteluun! Suomi on palvelutuotannon kehitysmaa. Tartutaan haasteeseen ja tehdään jotain yhdessä: tekemistä riittää taatusti.

Bingo! Innovaatiojuna lähtee kohta

Ohjelman rakentaminen jatkuu: innovaatiojuna lähtee 13.1.2010 kohti Oulua kello 06.36 ja palaa Helsinkiin ennen puolta yötä, jos tekniikka kestää ja jumala suo.

Paljon on ehtinyt tapahtua viime vuoden aikana, kun hanketta suunniteltiin. On tullut uusia piirteitä, mutta ohjelmaa on myös karsittu ankaralla kädellä.

Alussa kukaan ei tiennyt, mihin prosessi tähtää. Ehkä tavoitteet ovat selkiintyneet ja osallistujat tiedostavat projektin mahdollisuudet.

Epäonnistumisesta tai uhkakuvista emme ole keskustelleet. Tätä juttua viedään eteenpäin positiivisessa hengessä ja negaatiot tulevat julki vasta matkan jälkeen – jos ovat tullakseen.

Omituisuus, nöyryys, kaveruus, auttaminen

NÖYRYYS JA KAVERUUS
Vientivetoinen Suomi ei selviä tästäkään lamasta omin voimin. Kekkosen aikana teollisuutemme pärjäsi Neuvostoliitossa vapaan hinnoittelun ja vähäisen kilpailun ansiosta. Itäviennin menestystä tuettiin ”hyvillä suhteilla”. Nöyryys ja vähäpuheisuus olivat osa kauppapolitiikkaa.

DEVALVAATIO
Metsäteollisuutemme suhdannevaihtelut ylitettiin muutaman vuoden välein tapahtuvilla devalvaatioilla. Suomi elää edelleen metsästä, mutta D-hoitoa ei enää ole tarjolla. Uutta devalvaatiot korvaavaa innovaatiota ei vielä ole keksitty. Perinteisen sellun, paperin ja sahatavaran viennin korvaajaksi tulevat markkinoiden keskuuteen rakennetut tuotantolaitokset. Suomalaiset yritykset sijoittavat muualle selviytyäkseen.

STANDARDOINTI
Nokian menestyksen juuret löytyvät Pohjoismaisesta NMT-yhteistyöstä. Nokia keksi tehokkaan kokoonpanon ja sillä on pärjätty näihin päiviin asti. Patentoitavia oivalluksiakin on rekisteröity, mutta kasaamisen ja levityksen osaajana minä näen Nokian.

KOKOONPANO JA JAKELU
Nyky-Nokia on sekin entistä vähemmän suomalainen yritys. Rahoitus tulee muualta, tuotanto on muualla ja tuotteet myydään muualle. Pääkonttori on edelleen Suomessa, mutta muualle sijoittunut tytäryritystalous jauhaa Nokialle rahaa.

UNIONISMIA
90-luvun laman murtajaksi tarjottiin jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Teollisuutemme löysi EU:sta neuvostoromahduksen korvikkeen ja korvaajan. Menestystä kesti niin kauan, kun ostovoimaa ja investointivoimaa riitti. Maailmantalouden moottoria pyörittivät amerikkalaiset, jotka ostivat velaksi kaikkea, mikä merten yli liikkui.

MURUSIA MAAILMANTALAOUDEN LATTIALTA
Leipä on entistä pienempinä palasina maailmalla. Joudumme jatkossa menemään merta edemmäs kalaan. Suurten kalojen tilalle tarvitaan enemmän pienempää riistaa. Kohdealueiden etsinnässä turvaudumme suurennuslasiin ja mikroskooppiin.

Poimimme murusia maailmantalouden lattialta. Takapihojen roskakorit ja kaatopaikat sisältävät arvotavaraa. Jätteissä on elinvoimaa ja niistä irtoaa energiaa.

MONINAPAINEN MAAILMA
Presidentti Barack Obama lupasi hiljattain, ettei hän lepää ennen kuin työttömyys on nujerrettu. USA:n työttömyys on jo yli 10 prosenttia. Sääliksi käy ensimmäisen kauden presidenttiä, koska unettomia öitä tulee runsaasti.

Suomessa kukaan ei ole sortunut lupaamaan ratkaisua, koska uudesta uljaasta noususta ei kellään ole tietoa.

EMPATIA, AUTTAMINEN, OMITUISUUS JA ERILAISUUS
Osaamista, innovaatioita, luovuutta ja ketteryyttä esitetään kyllästymiseen asti keinoiksi. Mutta hätäpäissämme emme ole huomanneet, mihin resursseja tällä kertaa pitäisi suunnata. Siksi näitä terapiasessioita tarvitaan. Jos ei muuta niin puhutaan siitä, mistä on puute. Maksukykyiset asiakkaat ovat menneet maan alle.

Ilmaisjakelu on ollut pitkään muodissa Internetissä. Google on tehnyt ”ilmaisesta” toimivan rahakoneen. Pitäisikö meidän palata nöyryyteen ja kaveruuteen? Ehkä empatiasta, auttamisesta, tukemisesta ja ymmärtämisestä irtoaisi uutta? Maailmantalouden ongelmat eivät ole kadonneet.

Tapahtuuko talouden takapihoilla arvomuutoksia, joita emme pysty tajuamaan entisillä asenteilla ja lähestymistavoilla?

Erilaisuus ja outous tarjoavat ehkä kombinaation, jota emme ole vielä riittävästi hyödyntäneet.

Hyperpaikallinen avoin innovointi

Ymmärrämmekö, mihin avoin innovointi johtaa? Yritän miettiä meneillään olevaa kehitystä hyperpaikallisesta näkökulmasta.

Miten lähellä avointa innovointia ovat Loviisa ja Porvoo?

Vastaus on yksinkertainen: pienillä paikkakunnilla eletään täyttä häkää menneisyydessä. Loviisan korkeimpana tavoitteena on kolmas ja neljäs ydinvoimala.

Porvoo ei tavoittelee vain säästöä kunnallisissa prosesseissaan. Uusia ideoita pienissä kaupungeissa ei synny ollenkaan. Ideointia ja projektointia ohjataan ylhäältä ja tämä tappaa kaiken uudistumisen alkuunsa.

Asiakas on yrityksen tärkein lenkki

Yritys lakkaa ilman asiakkaita. Asiakaslähtöisyydestä on tullut yksi kilpailukyvyn avaintekijöistä. Palveluihin ja asiakkuuksiin panostaminen ei kuitenkaan riitä.

Globaali kilpailu pakottaa teknologiayritykset myös jatkuvaan tehokkuuden parantamiseen.

• Konepajayrityksissä valtaisa muutosurakka
• Tuotantokustannukset ratkaisevat, mitä kannattaa valmistaa
• Tuotekehitys ja fyysinen tuotanto voidaan ICT:n avulla erotella toisistaan
• Aika ja paikka eivät enää määrää yhteistyön muotoja

Innovaatioiden kaupallistaminen oppimisprosessina

Innovaation kaupallistaminen oppimisprosessina: Kokeile ja opi (probe and learn)
-lähestymistavassa innovaation liiketoimintalogiikka ja liittyminen liiketoimintaympäristöön
on tuntematon (Lynn, Morone, and Paulson, 1996; O’Connor, 1998; O’Connor and Veryzer, 2001).

Näinhän tuo menee. Tein äsken päätöksen videoprojektista. Julkaisin sen Jaikussa ja Powncessa. Hanke on julkinen. Kopioin käsitteellisellä tasolla Seesmiciä, mutta muutoin on kyse aivan erilaisesta hankkeesta. Hyödynnän verkkoa paikkana, jossa voi tehdä juttuja. Sovellan käytössäni olevia lukuisia kanavia. Nämä kanavat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja tavoittavat erilaisia ihmisiä (kohderyhmiä), joten pystyn esittämään erilaisia painotuksia.

Yrityksen ja erehdyksen kautta liiketoimintalogiikka hahmottuu ja ainakin alkuperäisen innovaation jälkeiset muunnelmat menestyvät. Kokeile ja opi -lähestymistapa sopii radikaaleille innovaatioille, joiden arvonluomislogiikka poikkeaa olennaisesti substituuteista.

Teemme radikaalisti uutta juttua. Näissä integroituu kymmenien vuosien kokemus.

Innovaation verkostoperustainen kaupallistaminen: Verkostoperustaisessa kaupallistamisessa
arvoketju on jaettu osaamisalueittain niin, että verkoston kehittäjät ja kaupallistajat
ovat eri yrityksiä (Mitchell and Singh, 1996). Ratkaisun etuna on osaamisen kasvattaminen keskitetysti omalla pätevyysalueella. Yritykset, jotka myöhemmin haluavat kasvaa, joutuvat liittämään kaupallistamisresurssit yritykseen esimerkiksi rekrytoinnin tai yritysoston kautta.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana tänään, miten tuulivoimalahanke hakee itselleen rahoitusta.

Liiketoimintalogiikkaperustainen kaupallistaminen: Innovaation liiketoimintalogiikkaperustainen
kaupallistaminen asettaa tavoitteeksi innovaation liiketaloudellisen vaikutuksen maksimoinnin. Kysymys ei ole pelkästään taloudellisesta tuloksesta, vaan yrityksen strategisen asemaan vaikuttamisesta innovaation avulla (esim. Kim and Mauborgne, 1997). Aina ei ole optimaalisinta lyhytjänteinen voiton maksimointi.

Pienet yritykset ja uudet hankkeet voivat sitä paremmin, mitä nopeammin tulosta pystytään tekemään.

Innovoi ja elämä jatkuu

Innovaatiokyvyn ja tuottavuuden suhdetta on tutkittu. Yritykset ja organisaatiot kykenevät parantamaan huomattavasti tuottavuuttaan ja kehittämällä omia innovointiprosessejaan.

Parhailla yrityksillä tuotekehitysprosessien läpimenoaika voi lyhetä 25 prosenttia, tuotekustannukset alentua 18 prosenttia ja teknisten muutosten totuusajat voivat lyhetä jopa 75 prosenttia.

Toimialojen väliset erot ovat huomattavia. Kärjessä ovat elektroniikkateollisuuden yritykset.

Yrityksen tuottavuus riippuu monilla toimialoilla suoraan yritysten innovointikyvystä, ja parhaat innovoijat ja paras tuottavuus löytyvät erittäin kilpailluilta toimialoilta. Toimialojen väliset erot ovat suuret. Suurimmat haasteet ovat julkisella sektorilla.

Innovaatio on pelkistetysti sitä, että kykenee näkemään asiakkaiden tarpeet ja löytämään niiden tyydyttämiseksi parhaat ja kustannustehokkaimmat keinot yhteistoiminnassa muiden yritysten ja asiakkaiden kanssa.

Esimerkki tavoitteesta:

1. Haemme innovatiivisuuden kautta parempaa yhteistyötä ja parempia asiakkuuksien malleja.
   
   
2. Julkisella sektorilla on päästävä eroon mallista, joka perustuu pelkästään tilaukseen, toimitukseen ja laskutukseen.
   
   
3. Kilpailuttaminen, yhteistoiminta ja verkottuminen laskevat suoraan esimerkiksi valvonta- ja muita transaktiokustannuksia.
   
   
4. Voimme valita painopisteeksi asiakaskeskeisyyden, jonka vuoksi pitää asettaa tavoitteita myös yhteistyölle asiakkaiden kanssa.
   
   
5. Emme myy vain yhtä tuotetta vaan pitkän elinkaaren palvelukokonaisuuksia asiakkaille.
   
   
6. Asiakkaamme edellyttävät yhä enemmän kumppanuuspohjaisia toimintamalleja esimerkiksi teollisuudessa ja rakennushankkeissa.
   
   
7. Suuriin kohteisiin emme mene yksin vaan yhdessä muiden toimittajien ja kilpailijoiden kanssa.
   
   
8. Myynnin johtamisessa on huomioitava, että kenttämyyjät ovat avainasemassa yrityksen innovatiivisuuden ja tuottavuuden parantamisessa.
   

Tutkimus ja kehitystyö

Tutkimus ja kehitystyö eli T&K on viimeisen 20 vuoden aikana noussut entistä tärkeämpään asemaan taloudellisen kasvun tekijänä ja talouspolitiikan välineenä. T&K-toimintaan ja sen tuloksiin kohdistetaan entistä enemmän odotuksia: sen toivotaan edistävän

• tuottavuutta
  
• innovaatioita
• kestävää talouskasvua
  
• kilpailukykyä

T&K-panostuksen toivotaan luovan tietointensiivistä kasvua ja vauhdittavan innovaatioiden syntyä. T&K:n merkitys on viime vuosina korostunut selvästi kansainvälisissä tutkimuksissa.

Muuttuneen ajattelun taustalla vaikuttavat teknologian murros, Euroopan talouden integraatio (SF näkökulma) ja globalisaatio.

Nopean teknologian kehitys ja varsinkin 1990-luvun lopun informaatioteknologian siivittämä nopea kasvu ovat kasvattaneet teknologiaan kohdistettuja odotuksia. Samalla kun teknologian ja innovaatioiden tarjoamat kasvumahdollisuudet näyttävät parantuneen, ovat perinteiset kansallisen kasvupolitiikan keinot rapautuneet.

Innovaatioiden, osaamisen ja alueellisen kilpailukyvyn merkitys kansallisessa talouspolitiikassa on Euroopan integraation myötä korostuneet.